tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimeinen kirjoitus - 2013

Tämäpä onkin sitten viimeinen kirjoitus tälle vuodelle. Mun uusi vuosi menee selvinpäin äitin luona Kokkolassa. Huomenna on sitte lähtö takas Nivalaan isälle ja torstaina on paluu kouluarkeen. Pari päivää pitää koulussa olla ja sitten onkin viikonloppu eessä ja tiistaina vasta kouluun. Saapa nähä mitä sitä viikonlopulle keksis vai keksiikö mitään. Kotona ei oikein innosta olla kovin paljoa, mutta senpä näkee viikonloppuna mitä tulee eteen. Ehkä voisin olla viikonlopun taas yksin junttikankaalla äitin kämpällä, mikäli porukat ei mene sinne. Ehkäpä, ehkäpä, sen näkee sitten.

Kuten jo sanoin, mun uuden vuoden vietto menee siinä missä muutki päivät. En aio "juhlistaa" tätä mitenkään, vaikka mieli tekis. En aio ottaa kuppia, enkä ampua raketteja. Mulle riittää se, että kattelen naapureiden raketteja ja yritän nukkua univelkoja pois.. tai sitte valvon ja kattelen elokuvia. En aio tehä minkäänlaisia uuden vuoden lupauksia, koska tiiän etten saa pidettyä niitä. Aina lipsuu joku päätös omalla kohdalla. Tosin sen voisin luvata, että jatkan bodystepin parissa ja yritän parantaa kuntoa enemmän. On se niin huisin hauskaa käydä rääkkäämässä itseään siellä sen tunnin ajan, kun tietää että se on hyväksi itelle. :)

Tänä vuonna ei sinänsä tapahtunut mitään erikoista. Mitä nyt noita menetyksiä ynnä muita asioita, esim. Strösselin menetys ja exän jättäminen. Jos totta puhutaan, niin oon toisaalta onnellinen siitä että oon sinkku. Oon vapaa tekemään mitä vaan, eikä mua sido mikään. Mun ei tarvi märehtiä siitä, teenkö joitakin asioita suhteen kannalta oikein, ynnä muuta. Mutta toisaalta, kaipaan hellyyttä ja henkilöä, joka pitäis huolta, rakastais ja välittäis. Henkilöä, jonka syliin sais paeta pahaa maailmaa ja hakea lohtua. Henkilöä, jonka kainaloon sais käpertyä nukkumaan ja jonka kans olis hyvä olla. Ääh, haluan rakkautta, mutta ei oo tullu vastaan sopivaa jätkää, jonka kans uskaltais jakaa elämää taas. Oon vaan minä ja mun tunnevammat. Mutta jospa se tästä. Joku kaunis päivä mä vielä löydän jonku, jolle kelpaan tällasena ku oon. :)


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ! :)

4 kommenttia:

  1. Sun blogi on niin harvinainen - nämä tekstit kun oikeasti jaksaa lukea alusta loppuun. Seuraavan kerran kun tuut Kokkolaan niin lähdetään muistelemaan matkoja Hakalahdesta bussipysäkille. Muistoja saattaisi virkistää ehkä rekkaa ajavat miehet, joiden ansiosta ollaan saatu kunnolla nauraa. Kyllä se oikea sieltä tulee ajallaan, onneksi meillä on koko nuoruus aikaa - nuoriahan me ollaan niin kauan kuin halutaan! ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seidi, kommentti piristi kummasti. :) Ja todellakin pitää lähteä "verestämään" muistoja. Naurua on kyllä mahtunu paljon niihin vuosiin, jotka tuli Torkinmäellä ja Hakalahdessa koettua. Iän päivät muistan sen mun eka reaktion susta, pahatauti tämä luulotauti. Loppujen lopulta et ollutkaan se "nahkatakki-gangsteri" vaan samanlainen heppoihin hurahtanut nuori likka, kuten minäki. :) Ensimmäinen & paras kaveri Kokkolasta!♥
    Mikäli tämä ei nyt vastaa suoraan sun kommenttiin, niin se on koulun koneen vika. Kovasti yritin vastata suoraan sun kommenttiin, mutta otappa näistä koneista selvää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on nämä koneet tämmöisiä ihme tyyppejä! Mä muistan aina Lailan sanat kun se sano että " Seidihän voi näyttää sulle vähän paikkoja tästä koulusta!" ja sää näytit ihan kuolevalta! :D
      Voi sinäkin oot mun paras kaveri! ♥

      Poista
    2. Hahah! Siltä musta sillon tuntuki, kun ihan uuteen paikkaan joutu. :D Mut siitäpä se sitte lähtiki rullaamaan pikku hiljaa. :) ♥

      Poista