Sekavia tunteita

Viime päivinä oon kokenu melkosia tunteenpurkauksia. Oon haukkunu ihmisiä pystyyn, riidelly ja sopinu, itkeny ja nauranu, halunnu pois jostakin ja halunnu takaisin johonkin. Olin taas viikonlopun yksin äidin kämpällä ja tarkoitukseni oli lauantaina lähteä Kokkolaan, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Miksi? - Koska koin ajatuksen tarpeettomaksi ja päätin lähteä Ylivieskaan. Viikonloppu meni miten meni, siihen ei voi enää vaikuttaa.

Välillä on taas tuntunu, että olis helpompi luovuttaa ja kadota täältä. Mielessä on pyöriny paljon kaikennäkösiä ajatuksia, uskallauduin loppujen lopulta puhumaan terkalle. En vain itse jaksanut enää, eikä oikein kavereiden kannustusyritykset auttaneet. Juteltuani terkalle, alkoi palaset loksahdella pikkuhiljaa paikalleen ja tajusin, miten loppuun oon itteni kuluttanu olemalla muille tukena ja kantamalla muista huolta, enemmän kuin itestäni. Harmittaa vähän, okei aika paljonkin, kun näin myöhään uskallauduin avautua koulussa terkalle. Kun koulut ensi vuonna alkaa, siellä onkin se sama vanha terkka, jolle on turha puhua yhtään mitään, sillä sen kanssa en tule toimeen millään tapaa ja jonka luo menen vain ja ainoastaan pakotettuna. "Kaikki ei voi tykätä kaikista" sanoi tämä terkka, jolle avauduin ja tottahan se on. Pitää yrittää käydä kuraattorin luona, vaikka tuntuukin siltä että se on turhaa. Kokeilemallahan sekin selviää.

Tuntuu vähän typerältä ajatella, että huomenna on joulu. Joulumieltä ei näy eikä kuulu, vaikka kinkku on paistettu, torttuja maisteltu ja koristeita on siellä täällä. Kuusikin on haettu ja aamulla olisi sen koristelu vuorossa. Saapa nähä ilmaantuko se joulumieli tänä vuonna ollenkaan vai käykö samalla tavalla kuin viime vuonna; joulu vain tuli ja meni, ilman joulumieltä. Suunniteltiin jo isän kanssa huomista päivää. Aamulla olisi kuusen koristelu, jonka jälkeen lähetään mummulle syömään ja istumaan vähäksi aikaa ja kuuntelemaan juorut ja samat vanhat asiat. Sitte tullaan kotiin ja käydään joulusaunassa ja lähetään neljäksi Ylivieskaan, koska joulupukki tulee silloin siskopuolelle ja pitää mennä kattelemaan pikku ipanoiden ilmeitä kun ne saa paketit ja näkee joulupukin taas vaihteeksi. Ylivieskasta tullaan sitten kotiin jossain vaiheessa iltaa, syödään ja ollaan. Sitten onki päivä ohi ja odotellaan keskiviikkoa.

Keskiviikkona tai torstaina olis tarkotus lähtee Kokkolaan joksiki aikaa. Saapa nähä mitä siitäki tulee tällä kertaa.. Pitäs yrittää nähä kavereita siellä ja kehitellä jotain tekemistä. Harmittaa vähän kun tämän viikon bodystep jää väliin, mutta jospa sitten ensi viikolla pääsis, koska koulutki alkaa 2. päivä jo. Aika turhaa on mennä kaheksi päivää kouluun ja jatkaa tiistaina, mutta minkäpä sille voi. Pakkohan se on yrittää jaksaa keskittyä tohon koulunkäyntiin edes jotenkin, mikäli mielii elämässä edistyä ja pärjätä jotenkin.

"Mut jos vaan vahvat pysyy hengis,

Niin mä päätin et mä selviin.

Mä teen sen mitä täytyy.

Jos vaan vahvat pysyy hengis,

Mä teen mitä vaan et selviin." ♥

Viikonlopun otos.