Elämän muutoksia

Kirjoittelusta onkin jo vierähtänyt tovi, monesti on käynyt mielessä kirjoittaa tänne mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt on aika ottaa kahvikuppi viereen, kone syliin ja kirjoittaa ajatuksia ylös.

Lähdetäänpäs avaamaan otsikkoa. Ehkäpä suurin muutos mikä minulle on sattunut tähän mennessä on omaan kämppään muuttaminen. Muutin marraskuun alussa 2014 pieneen yksiöön Latzin kanssa ja täällä sitä edelleen ollaan, vaikka alkuun meinasikin olla hieman hankalaa. Kissa on sopeutunut hyvin tänne, ihme kyllä. Hieman mietitytti sen sopeutuminen, sillä Latzihan pääsi äitini luona kulkemaan miten halusi.

Toinen muutos elämässäni on ajokortin saaminen. Tämä tapahtui joulukuun alussa ja voi sitä onnen määrää, kun lähdin tallustelemaan autokoulun ovesta onnitteluiden jälkeen ajolupa taskussa. Olin yhtä hymyä. Ajokortin saamisen jälkeen olen ajellut enimmäkseen isän pakettiautolla - Mersu vito. Kuskin keikkojakin on mahtunut kuvioon, tottakai.

Kolmas merkittävä muutos elämässäni on se, että olen tutustunut erääseen nimeltä mainitsemattomaan jätkään syyskuun loppupuolella. Tämä herra X on ollut mun tukena monesti ja vastannut moniin kysymyksiin elämästä. Tämän vuoden alussa tapasimme ekan kerran ja voi sitä jännityksen määrää, kun herra X ilmestyi rivarin pihaan pienellä autollaan. Ekan tapaamisen jälkeen olemme matkustaneet vuorotellen toistemme luo.

En ihan kaikkia muutoksia tähän aio kirjoittaa, mutta tähän tulkoon viimeiset. Aiemmin olen maininnut ystäväni lämminveriset; Imp Brave ja Lady Devil. Tätä kaksikkoa käyn hoitamassa, silloin kun Kokkolan suunnalla olen. Oton ja Devilin lisäksi nyt ihan viimepäivinä otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin eräältä tutultani saisiko hänen ponia käydä ajamassa. Voi sitä onnen määrää, kun valjastat sen pienen ponin, Emma Buntonin - josta koko heppatouhu lähti - ja lähdet ajamaan sillä kotimetsien ja peltojen ympäröimänä. Se on niitä elämän pieniä iloja, joista nautin täysin siemauksin ! ♥

Fuck you life!

Taas ajatukset harhailevat missä sattuu. Nyt on lähi aikoina sattunut liian paljon suuria ja vaikuttavia asioita, jotka vievät ne vähäisetkin voimat. Olen taas alkanut menettää otteen itsestäni ja antautumassa sille tunteelle, ettei millään ole enää minkäänlaista merkitystä. Olen joutunut pelkäämään nyt parin viikon ajan veljeni puolesta. Molemmat veljeni ovat olleet sairaalassa, tosin toinen on vielä tälläkin hetkellä, eikä ole tietoa milloin pääsee pois. Tää elämä alkaa tuntua pikku hiljaa pahalta painajaiselta, josta ei vaan herää millään. Melkoista koettelemusta tää on taas, mutta jospa aurinko paistais pikkuhiljaa risukasaankin.

Toki sitä on sattunut ennen näitä kahta viikkoa paljon kivojakin asioita. Täytin vihdoin ja viimein 18 vuotta. Jeiij! Olen käynyt vain kaksi kertaa baarissa, melkoinen saavutus, ja tutustunut muutamaan ihmiseen, tosin vain yhden kanssa olen jutustellut kunnolla ja nähnyt pari kertaa ekan tapaamisen jälkeen. Sovimme/päätimme Kristan kanssa, että viimeinen viikonloppu menee tuiskulassa Popedan keikalla. I can't waiiit! Myös siskon tyttöni synttärit ovat lähettyvillä, joten melko varmaan joudun taas tekemään kakun. Olen aloittanut jälleen bodystepin parissa ja olen myös käynyt tallilla täällä Kokkolassa ajamassa Devilillä yhdessä Seidin kanssa, mutta se kerta jäikin lyhyeen kärryjen takia. Jospa se onni suosii ensi kerralla.

Positiivisiin asioihin kuuluu myös se, että olen laittanut kämppähakemuksen menemään. Toivon mukaan minä ja Latz pääsemme muuttamaan pian Nivalan keskustaan. Riiviöstä en ole vielä täysin varma saanko ottaa sen mukaani, koska äitipuoleni on kiintynyt siihen ja Riiviökin viihtyy Ruuskankylällä melkoisen hyvin, saa nyt nähdä miten käy. Latz ainakin jatkaa mun matkassa.

Ja vielä tähän loppuun hieno kappale Pate Mustajärveltä (Popedan laulaja) "Jukeboxin luona."

Ihmiset, kertokaa läheisillenne kuinka tärkeitä he ovat teille. Koskaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen päivä ja milloin se tulee olemaan myöhäistä kertoa se. ♥

Ratsailla jälleen

Jälleen on ollut maanantai -ja tiistai-illat täynnä hevostelua ja Seidin seuraa, ihan huippukivaa! Tällä kertaa myös Otto oli kotiutunut, joten näinpäs entisen hoitohevosenikin. Maanantaina 4.8. nousin melkein vuoden tauon jälkeen hevosen selkään, mikä oli aivan mielettömän mahtava tunne. Toki oli hieman outoa, kun alla ei ollutkaan enää se tuttu ja turvallinen suokkiruuna, jota viitisen vuotta tuli ratsastettua. Tällä kertaa allani oli entinen hoitohevoseni Imp Brave, tutummin Otto. Otto meni mielettömän upeesti ja ruuna olikin muuttunut paljon parempaan suuntaan, mitä se joskus muutama vuosi takaperin on ollut. Nostan kyllä hattua Seidille, sillä hän on saanut koulittua ex-ravurista uskomattoman heppasen. Maanantaihin ja tiistaihin mahtui myös Lady Devilin ajaminen, kuten aiemmin sanoin, ihan huippu kivaa ollut. Kiitos suuresti Seidille! ♥

Ratsastusasusteeni ei ole paras mahdollinen, mutta hevonenhan se pääasia on.

Imp Brave ♥

Luottamus

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta, mutta näin alkuun kerron hieman kuulumisiani. Olen melkein koko kesäloman asustellut äitini luona Kokkolassa. Nivala vain ei tunnu enää oikein mun paikalta, siellä on joutunut liian paljon pettymään moneen asiaan ja ehkä tämä tuntemus johtuu myös siitä, että siellä joutuu olemaan pakostakin koulun takia. Eihän se tietenkään pakko olisi, mikäli koulun lopettaisin kesken, mutta viimeinen vuosi lähdössä joten pakko yrittää kestää. Palataanpas aiheeseen kuulumiset. Olen nähnyt muutaman kerran Hennan kanssa, sekä ystävieni Kristiinan ja Seidin. Nyt ihan lähipäivinä on hevoskärpänen jälleen puraissut mua ja oon mennyt sitten parisen kertaa Seidin kaveriksi ajamaan tämän hevosen Lady Devilin.

Lady Devil - ps. käykääpäs kurkkaamassa Seidin blogia > klik

Hypätäänpäs nyt ihan kirjoituksen ns. pääaiheeseen eli luottamukseen. En mainitse tässä nimiä, joten jokainen vetää nyt sitten oman päätelmänsä. Jos joku kokee tunnistavansa itsensä tästä aiheesta, voi tulla siitä pätemään suoraan minulle, kiitos.

Miksi päätin kirjoittaa tästä aiheesta, johtuu siitä että olen nyt ihan tässä lähipäivinä saanut jälleen pettyä erääseen minulle todella tärkeään henkilöön. Kerroin erään asian täysin luottamuksellisesti tälle henkilölle ja seuraavana päivänä sainkin kuulla asian toiselta henkilöltä, jolle en asiaa ollut vielä maininnut. Eräs toinenkin henkilö oli saanut kuulla asiasta, jonka kanssa en ole niin läheinen että tätä asiaa olisin hänelle kertonut. Hieman on pettynyt olo, sillä olen monen monta kertaa kuullut kun tämä henkilö, johon olen pettynyt, on sanonut mulle, että voin puhua sille ihan mistä vaan ja ettei se kerro asioita eteenpäin. Tässä se nyt nähtiin ja kuultiin. Luottamus koki kolauksen jälleen, joten hieman on hankalaa yrittää alkaa kertomaan tälle henkilölle enää niin arkaluontoisia asioita. Moni pitää mua nyt varmaan herkkänahkasena, tai muuna vastaavana, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Toiset luottavat helpommin kuin toiset. Mun on muutenkin vaikeaa yrittää luottaa ihmisiin ja yritän valita ne ihmiset huolella. Valitettavasti jokainen meistä joutuu pettymään jossain vaiheessa.

Luottamus on tärkeää ihmissuhteissa, olipa sitten kyseessä parisuhde, ystävyyssuhde tai muu vastaava. Luottamus on tunne jonka kohdistamme toista ihmistä kohtaan. Jokainen meistä voi vaikuttaa luotettavuuteen, muut ihmiset muodostavat kuvan millainen olet. Saavuttaakseen luottamuksen tulee käyttäytyä luotettavasti ja olla sen arvoinen. Persoonallisuus ja kasvuympäristömme ovat muun muassa niitä ominaisuuksia jotka vaikuttavat luottavaisuuteen. Jokainen meistä voi valita sen, kertooko asian eteenpäin. Ja uskon että jokainen osaa päätellä millainen asia on sellainen, jota ei kannata kertoa eteenpäin, myös maalaisjärjen käyttö on sallittu. 

Tuhansien tarinoiden Tankar

Lähdettiin äitini kanssa torstaina 10. päivä käymään Tankarin majakkasaarella. Karu ja kallioinen saari sijaitsee Perämerellä noin 15-19 km päässä Kokkolan satamasta. Saarella oleva majakka rakennettiin vuonna 1889. Majakan lisäksi saarella sijaitsee vanha kalastajakylä ja kirkko, lintuasema sekä luotsiasema. Saari toimi vuosisatojen ajan hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohtana. Sittemmin saaresta muodostui tärkeä maamerkki merenkulkijoille. Nykyään Tankar on yksi Kokkolan suosituimmista matkailukohteista.

Kuvat ovat otettu kännykällä, joten laatu on mitä on.

 Pohjanlahden rannikko on ollut hylkeenpyynnin perinteistä kanta-aluetta ja jo varhain siitä muodostui merkittävä elinkeino myös Kokkolan seudun talonpojille. Ensimmäiset merkit hylkeenpyynnistä Tankarissa ovat peräisin 1330-luvulta. Saarella sijaitsevassa museossa on esillä laaja kokoelma hylkeenpyyntivälineitä.