Taas ajatukset harhailevat missä sattuu. Nyt on lähi aikoina sattunut liian paljon suuria ja vaikuttavia asioita, jotka vievät ne vähäisetkin voimat. Olen taas alkanut menettää otteen itsestäni ja antautumassa sille tunteelle, ettei millään ole enää minkäänlaista merkitystä. Olen joutunut pelkäämään nyt parin viikon ajan veljeni puolesta. Molemmat veljeni ovat olleet sairaalassa, tosin toinen on vielä tälläkin hetkellä, eikä ole tietoa milloin pääsee pois. Tää elämä alkaa tuntua pikku hiljaa pahalta painajaiselta, josta ei vaan herää millään. Melkoista koettelemusta tää on taas, mutta jospa aurinko paistais pikkuhiljaa risukasaankin.
Toki sitä on sattunut ennen näitä kahta viikkoa paljon kivojakin asioita. Täytin vihdoin ja viimein 18 vuotta. Jeiij! Olen käynyt vain kaksi kertaa baarissa, melkoinen saavutus, ja tutustunut muutamaan ihmiseen, tosin vain yhden kanssa olen jutustellut kunnolla ja nähnyt pari kertaa ekan tapaamisen jälkeen. Sovimme/päätimme Kristan kanssa, että viimeinen viikonloppu menee tuiskulassa Popedan keikalla. I can't waiiit! Myös siskon tyttöni synttärit ovat lähettyvillä, joten melko varmaan joudun taas tekemään kakun. Olen aloittanut jälleen bodystepin parissa ja olen myös käynyt tallilla täällä Kokkolassa ajamassa Devilillä yhdessä Seidin kanssa, mutta se kerta jäikin lyhyeen kärryjen takia. Jospa se onni suosii ensi kerralla.
Positiivisiin asioihin kuuluu myös se, että olen laittanut kämppähakemuksen menemään. Toivon mukaan minä ja Latz pääsemme muuttamaan pian Nivalan keskustaan. Riiviöstä en ole vielä täysin varma saanko ottaa sen mukaani, koska äitipuoleni on kiintynyt siihen ja Riiviökin viihtyy Ruuskankylällä melkoisen hyvin, saa nyt nähdä miten käy. Latz ainakin jatkaa mun matkassa.
Ja vielä tähän loppuun hieno kappale Pate Mustajärveltä (Popedan laulaja) "Jukeboxin luona."
Ihmiset, kertokaa läheisillenne kuinka tärkeitä he ovat teille. Koskaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen päivä ja milloin se tulee olemaan myöhäistä kertoa se. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti