Se tunne kun...

... hyvä olo katoaa yhdessä hetkessä, yhdestä puhelusta. Torstaina kävin siis ystäväni Lauran kanssa testaamassa bodystepin ja oli ihan über-huippua! Jäi niin hyvä olo päälle, että se jatku vielä aamullaki lihaskivuista huolimatta. Torstain tunnilla tuli hypittyä ja pompittua ja hikoiltua ihan hulluna. Ens viikolla olis sama homma eessä. :)

Perjantaina kävin ostelemassa joululahjoja kavereille ja sain äitiltä puhelinsoiton, mikä vei hyvän olon pois. Tarkotuksena oli viettää viikonloppu äitin ja siskojen tytsyjen kans, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Vietänkin yksin viikonlopun täällä mökillä kera Tiuhtin ja mietin elämää, taas jälleen kerran.

Oon koko eilispäivän ja illan miettiny tosi paljon sitä, että miten vähän sitä kerrotaan tärkeille ihmisille miten tärkeitä ne on. Mulla kävi tuuri siinä, että sain tilaisuuden kertoo sen isoveljelle. Ja toivottavasti saan kertoo jatkossaki sen sille. Jokainen mun perheenjäsen/sukulainen/ystävä on mulle tärkee omalla tavallaan. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, mutta kuitenkin sitä välittää jollain tapaa.

Heitänkin nyt haasteen tähän kaikille, jotka lukee tän kirjotuksen. Kertokaa läheisillenne kuinka tärkeitä ne on teille! Se ei oo niin vaikeeta, vaikka sitä ajatteleekin joskus sillä tavalla. Jälkeenpäin alkaa kaduttamaan se, ettei sitä joskus ole tullut sanottua vaikka olis halunnut. "Jokainen päivä voi olla viimeinen." Tähän loppuun nyt vielä biisi, joka on mulle henkilökohtasesti tärkee.

♥