Se tunne, jolla ei ole nimeä

Kirjoitan jälleen kerran mistä sattuu. Varoitan siitä, että teksti pomppaa yhtäkkiä asiasta toiseen. Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, koska minulla ei yksinkertaisesti ole ollut ideaa/aihetta, aikaa tai fiilistä kirjoittaa. Ristiriitaiset tunteet myllää sisälläni, enkä tiiä mitä pitäs tehä vai tekiskö mitään. Pari viimestä viikonloppua oon ollu Kokkolassa äitin luona, koska en ole jaksanut olla Nivalassa. Toissa viikonloppuna leikkautin hiukset ystävälläni Reetalla, kiitos hänelle♥. Viime viikonlopun olin muuten vain siellä. Sunnuntaina ja maanantaina oli operaatio hiusten värjäys. Ruskeaksi päältä ja vaaleaksi alta. Niistä tulee kuvia sitten, kun niitä saan otettua joko Kristan kanssa tai äitin kanssa. :)

Uuet, lyhyet hiukset :D

Tämä viikko on ollut rento viikko. Maanantaina päästiin aikaisemmin koulusta, koska kävimme ahkerana lenkin. :D Keskiviikko (tämä päivä) on vapaa ja perjantai on vapaa. Perjantaina minun pitäisi mennä siskolleni tekemään siskon tytsylle synttärikakkua. Minkäänlaista ideaa en ole saanut siihen, mitä siihen päälle tekisin. On tämäkin... Hirveänä olis tekemistä ja suunnitelmia, mutta tuntuu että mitään en saa aikaseksi, epäonnistun kaikessa. Okei, ehken sentään kaikessa, mutta melkein. Ensi viikolla vaihtuu vähän rankempi lukujärjestys, enemmän neljän päiviä. Saapa nähdä miten jaksan. Toivon etten saa syysmasennusta.

Skootterin olen myymässä serkulle, mutta siitä pitäisi korjata peili ja takavilkku. Peilin korjaus on venähtänyt ja eilen päätimme isän kanssa, että isä korjaa sen. Kuulemma istun ja odotan valmista. > En mainitse henkilöä, jonka suusta tämän kuulin. Moni ei tajua sitä, etten todellakaan oota valmista. Oon kyllästyny siihen, että pitää tehä ite aina kaikki, muidenki hommat. Oon tullu isään näissä asioissa. Jos mitään ei tapahu, nii sitä ei jäädä oottelemaan. Koulussa on sama homma keittiöllä.. Skootterin tilalle ajattelin ostaa Derbin, Aprilian tai Gileran, saa nyt nähdä mistä löytyy halvalla hyväkuntoinen, toimiva ja kulkeva mopo.

Anu♥, minä & Satu♥

Suunnittelin meneväni käymään vihdoin ja viimein edesmenneen serkkuni haudalla, kynttilän olen ostanut jo kesällä valmiiksi. Saa nyt nähdä, pystynkö menemään sinne vieläkään. En pahemmin ollu tekemisissä sen kanssa, mut aina se satuttaa kun joku lähtee pois. Mielessä pyörii vaikka ja mitä turhaa, mikä vetää mielen matalaksi, mut yritän jaksaa. Onneksi mulla on pari henkilöä, jolle voin avautua. Kiitos Kristalle ja serkulle, joille höpötän kaiken ja jotka piristää mua. ♥

Tähän tekstiin tuli nyt kaikenlaista ihme schaissee, mut ei voi mitään.