~ Jotain lapsuudestani ~

Ajattelin kirjoittaa lapsuudestani, vaikkei siitä mitään kirjoitettavaa pahemmin ole. Liitän mukaan kuviakin, mikäli kone suostuu yhteistyöhön.

Asuin lapsuuteni äitini luona. Olin melkoinen ipana, milloin tekemässä mitäkin. Veljeni ja muutaman serkkuni kanssa vietin suurimman osan ajastani. Veljeni kanssa tappelin ja aina menin itku kurkussa valittamaan äitille, jos jotakin sattui tai jos pahoitin mieleni jotenkin. Olin pienenä myös riippuvainen isästäni. Aina kun isä tuli käymään, roikuin aina takissa tai sitten vein isäni kengät jonnekkin piiloon.

ananas-pillimehu oli nams.

 Pienenä minulla oli tapana juoksennella väliseinää ympäri (olohuone, keittiö, eteisaula > muodostui ns. ympyrä) huutaen: "Jennala! Jennan pippalot käynnissä!" Minulla oli myös tapana möläytellä kaikkea outoa ja monesti myös huomauttelin kaikkea. Kerran matkin enoani, joka sattuu olemaan hieman pyöreähkö, venyttämällä paitani helmaa ja sanomalla että olen mukamas enoni.

Tapaturma altis olin myös. Kävimme uimassa lentokentän montulla. Isoveljeni lähti uimaan syvemmälle ja minä tietenkin perässä, uimataidottomana. Äitini sitten tuskaili rannalla minua, kun kelluskelin siinä pinnalla siskoni iso uimapuku päällä. Äitini joutui sitten pelastamaan minut sieltä, onnekseni veljeni oli opettanut minua pidättämään hengitystä. Meinasin kerran tukehtua pikkuauton renkaisiin, ahneuksissani kun päätin syödä ne. :D Renkaat sitten jumittuivat kurkkuuni ja siskoni joutui tonkimaan ne pois.

Kaikkea sitä on tullut touhailtua. Nykyäänkin olen tapaturma-altis, ei siitä mihinkään pääse. :) Yritän kehitellä jotakin järkevää postausta tässä lähiaikoina.