sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

" Jos suru savuaisi,maa peittyisi sumuun "


" Jokainen päivä voi olla täällä viimenen,
se on se yks sekuntti ku valot päältä himmenee.
Minne meen jälkee sen, oonks suojelus enkeli?
taivaasee vai helvettii? Vaivanen vai henkevin?
Taipalella edettiin nii kauan ku elettii.
Ihminen on tehty nii, me ollaan tehty niin "

/ T. L. - " Mun laulu "

Nivalassa sattui eilen iltapäivällä kolari. Ensimmäinen reaktioni oli pelko. Pelko menettämisestä. Mitä jos kolarissa olisi ollut joku läheinen? Seuraava reaktio oli ahdistus. En uskaltanut soittaa isälleni, koska pelkäsin että hän olisi ollut siinä. Onnekseni näin ei kuitenkaan ollut, äiti varmisti asian. Kolarissa menehtyi näillä näkymin minun tietojen mukaan kolme henkilöä, paljon voimia menettäneille..



On kamala tunne, kun eroat sinulle tärkeän henkilön kanssa ja ajattelet: "näemme pian uudelleen." Yhtäkkiä kuuletkin sen tosiasian, ettet näekään sinulle tärkeää henkilöä enää. Sitä alkaa syyttämään ja potemaan miksei kertonut tälle henkilölle välittävänsä tästä tai miksi jätti asioita tekemättä, jotka olisi halunnut tehdä. Aluksi asiaa ei tajua. Sitä ajattelee, että hän on mennyt vain hetkeksi pois ja tulee pian takaisin, mutta sitten asian tajuaa, vähitellen. Ihmiset reagoi eri tavalla, tuossa oli jonkinlainen esimerkki minun osaltani. Annan taas kaikille, jotka lukevat tämän tekstin, tehtäväksi kertoa läheisilleen kuinka tärkeitä nämä ovat.


" Elämä kuljettaa
Ei anna vaihtoehtoja, mun on mentävä mukana
Ja tuulet puhaltaa, mut nostan pääni ja voin olla kuka vaan "

/ Jiiäs ft. T. L. - " Tuulet puhaltaa "

Pienilläkin asioilla on suuri merkitys. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti