maanantai 30. kesäkuuta 2014

Epämääräistä ajattelua

Viime päivät ovat menneet murehtiessa ja märehtiessä elämää, jälleen kerran. Intoa ei ole löytynyt oikein mihinkään. Monta päivää olen pyöritellyt mielessäni, että pitäisi jotain tänne blogin puolellekin kirjoittaa, mutta jostain kumman syystä en vain ole saanut mitään aikaiseksi. Nyt kun kroppa huutaa hoosiannaa eilisen rääkkilenkin jäliltä, on hyvä tuskailla tän kivun kans ja yrittää keskittyä tähän kirjoittamiseen.

Kuten aiemmin jo mainitsin, viime päivät ovat taas olleet jotakin niin kamalaa ettei mitään järkeä. Toki asiat menevät vieläkin päin mäntyä, mutta eilen sain kommentin eräältä kaveriltani, jota pähkäilin viime yönä. "Sinä jos kesytät isot hevoset niin varmasti jaksat ja kestät ja meet läpi vaikka harmaan kiven, jos niin tahdot" - näin sanoi eräs nimeltä mainitsematon henkilö. Tuo kommentti jotenkin osu ja uppos. Kun tiput hevosen selästä, ei siinä auta jäädä vaikeroimaan ja itkemään. Ehkä siinä kiroaa tovin niin hevosen, tapahtuman kuin itsensäkin, mutta takaisin selkään sitä on noustava, ennemmin tai myöhemmin. Tavallaan se pätee myös elämässä. Vaikka elämä potkis kuinka paljon päähän, jossain vaiheessa sitä huomaa, että aurinko paistaa myös risukasaankin ja sitten sitä potkitaankin elämää takasin. Asioilla on tapana järjestyä, tosin liian usein sitä ajattelee, ettei se mene niin..



Olen meinannut monta kertaa menettää ystävyyssuhteen nyt näin lähiaikoina, melkoinen riitapukari kun olen. Moni ihminen on passittamassa mua hoitoon, toki ne joko ajattelevat mun parasta tai sitten alkavat tympääntyä siihen että valitan ja murehdin liikaa. Minkäpä minä sille voin, ettei asiat mene aina niinkuin elokuvissa. Toki voin yrittää vaikuttaa siihen, etten ole jatkuvasti valittamassa ja haastamassa riitaa. "Vaikka ootkin vaikee ja vittumainen, haluun pysyy sun elämässäs silti" - eräs toinen ystäväni tokaisi näin mulle riidan yhteydessä.

Oon monta kertaa miettiny syitä miks mun pitäs jatkaa täällä. Tärkeimmät niistä syistä ovat perhe ja ystävät, joista koostuu mun tukiverkko. Yks syy on myös se, että mulla on elämä vasta edessä. Tulevaisuus tuo tullessaan uusia pettymyksiä, mutta myös hyviäkin asioita. Pitää pikku hiljaa alkaa miettimään tarkemmin mitä elämältä haluaa. Toki olen jo tehnyt jonkinlaisia suunnitelmia ja tavotteita, mutta aika näyttää kuinka käy. "Hiljaa hyvä tulee" ja hyväähän kannattaa odottaa.



~ Happoradio - Anna anteeksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti