Omituista höpöttelyä

Viime päivinä on ollu hieman ristiriitanen olo, enkä tiiä mistä se johtuu. Oon ollu välillä äkänen, välillä "normaali." Okei, musta ei saa normaalia tekemälläkään, mutta kuitenkin. Aloin kirjoittamaan tätäkin, koska mulla pyöri mielessä monta ajatusta, jotka olisin halunnut purkaa tähän. Nyt ne ajatukset on kadonnut. Mun on aika hankala selittää tätä mun oloa. Oon kuunnellut viime päivinä ahkerasti kaikkea lässyn-lässyn- lää-musiikkia ja sellaisiakin, jotka ovat hieman masentavia. Mä en tiiä mitä tekisin, mä en tiiä mistä kirjottaisin. Jos jollakin on ideoita, vois kertoo niitä mulle. Mun ajatukset on nyt kyllä ihan sekasin, hohhoi.

Tätäkin kirjoittaessa tuijottelen välillä pihalle. Lunta on tullut aika kivasti ja tälläkin hetkellä sataa isoja hiutaleita. Toivottavasti tota lunta tulis nyt heti kunnolla, jotta saa kelkan tulille. Isähän sillä tietysti ajelee sitten koko ajan, mutta jospa sitä pääsis jousille. Olishan se kivaa piristystä, jos pääsis rälläilemään pitkin maita ja mantuja ja nauttia. Ei se kuitenkaan korvais sitä riemua, jonka sai kokea hevosella päästellessä. Lumi pöllys, tuuli suhisi korvissa ja veet valu silmistä, kun rymisteltiin Strösselin kans pellolla pehmeessä hangessa. Voi niitä aikoja. Monta suunnitelmaa tehtiin Kristan kans, mitä olis voitu kokeilla talvella, mutta ne suunnitelmat on historiaa.

Pahoittelut laadusta.

Ens viikolla olis tarkoitus käydä hakemassa opiskelijakortti, jos muistan hakea hakulapun amiksen infosta. Viikonloppuna olis tarkoituksena lähtee Janitan kans käymään reissussa, mut saapa nähä tuleeko esteitä. Ei passaa tehä kovin suuria suunnitelmia sille viikonlopulle, ettei tarvi sitte pettyä. Pitää pitää peukut pystyssä että reissu onnistuis. :) Tähän loppuun laitan viime viikonlopun kuva otoksia, jotka äiti otti. :)

Anu ♥