"Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa..."

"... vasten tummaa tulva vettä ponnistaa?" Näin laulaa Juha Tapio biisissä "Kuinka paljon?". "Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa, sitä kuitenkaan, omistaa ei saa." Osuvat sanat, pakko myöntää. Lähes päivittäin olen alkanut kuunnella suomalaista musiikkia, enimmäkseen Juha Tapioa, Teleksiä ja Sir Elwoodin hiljaista väriä. Näiden biisit saa mun mielen rauhottumaan ja jokaisella laulajalla on uskomattoman upee ääni. Jokainen laulaa asiasta ja ah, en vaan voi kuvailla miten täydellisiä nää on. Viime postauksessa lupasin kirjoittaa hieman positiivisemman kirjoituksen, jospa nyt listaisin tähän kirjoitukseen asioita, joista olen todella kiitollinen elämässäni. :)

- Perhe & ystävät ; Perheeni ja ystävät muodostavat huipun tukiverkon! Oon todella kiitollinen siitä, että mulla on niin monta huippuihanaa ihmistä ympärillä, joiden avulla jaksan päivästä toiseen.

- Kissat ; Tiuhti, Latz ja Riiviö, nuo ihanat omat kissani, ovat mulle tosi rakkaita. Tulisin varmaan hulluksi ilman niitä, vaikka välillä meinaan tulla hulluksi niiden kanssa. Lemmikkieläin on tosi hyvää seuraa sillon kun ei joku läheinen ihminen ehdi olla seurana.

- Selän takana puhujat ; Ihme kyllä oon näillekki kiitollinen siitä että nämä henkilöt, jotka levittää musta kaikkee turhaa ja levittelee kaikkia mun asioita pitkin pitäjiä, maita ja mantuja, ovat saaneet mut tajuamaan sen että jopa mun elämä voi olla mielenkiintoista ja sen, että oon vahvempi ku oon luullu.

- Harrastus (tällä hetkellä lenkkeily) ; Jos joku asia ärsyttää ja kunnolla, lähen rääkkilenkille ja kuuntelen hyvää musiikkia samalla. On vapauttavaa kun saa purkaa sen vihan/ärsytyksen kävelyyn/hölkkäämiseen/juoksuun ja jättää suurimman osan ärtymyksestä sinne lenkin varrelle. Nyt vielä kun jalat kestää, pitäs yrittää vähä useemmin käydä lenkeillä ja muutenkin liikkua hiukan enemmän.

+ Moni muu asia, jota en nyt tässä mainitse tai muista mainita. (: Tässäkin oli hiukan haastetta luoda tällainen kirjoitus, vaikka en ole kovin positiivisella ja pirteällä tuulella, mutta pidinpähän lupaukseni jotenkuten. Vaikka en ole varma lukeeko kovinkaan moni tätä blogia, kirjoittelen tänne silti, omaksi ilokseni. Tänne kirjoittelu auttaa mua selvittelemään ajatuksia ja muutenkin on osittain vapauttavaa, kun saa purkaa ajatuksia tänne ja niin. Nyt meni taas ihme tekstiksi, kuten aina. ;D